Ensimmäinen arvokisareissu #2

24.7.2013

Tomaksen jälkitunnelmia MM-kisareissun jälkeen.

Nyt on saavuttu Donetskista takaisin kotiin. Finaalipaikasta ja uudesta
ennätyksestä (485) voi olla tyytyväinen vaikka pistesijaa ei tippunutkaan.

Reissu oli todellakin lähtemisen arvoinen, vaikka se alkoikin pienellä
todennäköisesti toisen maailmansodan aikaisella lentokoneella, joka kesti
kuin kestikin Kiovaan asti, josta jatkoimme matkaa Donetskiin hieman
nykyaikaisemmalla koneella.

Donetskin lentokentältä jatkoimme bussilla poliisisaattueen kanssa
hotellillemme, joka sijaitsi n. 300m päässä päästadionilta ja n. 1km päässä
lämmittelykentästä.

Joukkuetovereihin ehti tutustua jo heti reissun alussa, joten matkat
kuluivat nopeasti rupatellessa uusien kavereiden kanssa.

Hotelli johon Suomen joukkue majoittui oli upein missä olen koskaan ollut.
Ruoka oli hyvää ja huoneet viihtyisiä.

Itse kilpailut eivät olleet sen kummoisemmat, kuin SM-kilpailutkaan, mitä
nyt katsojia oli melko lailla enemmän, mutta call in ja muut kilpailuun
liittyvät asiat olivat aivan samallaisia. Joten kilpailuissa ei ollut
mitään mitä olisin jännittänyt. Kilpailupaikalla suurin osa
kilpakumppaneista puhui englantia, joten hyppyjen välinen aikakin kului
nopeasti eikä kilpailu kännyt pitkäksi.

Finaali oli pienoinen pettymys, sillä lämmittely hypyissä 480 taittui
helposti, mutta finaalin tulokseksi jäi 460.

Paluumatka oli lyhyemmän tuntuinen, sillä se kului nukkuessa eikä
jännittäessä pysyykö koneet taivaalla.

Kaiken kaikkiaan matkasta jäi kokemus, jota varmasti on mukava muistella.

-Tomas Wecksten